Pohjoista valoa – Ulla Hoikka ja Kaisa Sirén – 1.8.2006

Ulla Hoikan tekstiilimaalauksia ja Kaisa Sirénin valokuvia nyt Suomessa!


Ullan ja minun yhteisten näyttelyiden sarja alkoi Pohjoista valoa -teemalla Saksassa marraskuussa 2005. Nyt tuomme nämä työt esille myös Suomeen. Näyttely on esillä Pohjolan Sanomien talossa Kemin keskustassa ja avajaisia vietetään 1.8.2006. TERVETULOA MUKAAN!

Kaisa Sirén; Oman kuvasarjani nimi on Päivän väri – The Color of the day
Teossarjan kuvat syntyivät aluksi ihan vahingossa.Olin automatkalla ja ajoimme sinisen järven puiden varjostamaa rantaa. Järven kaunis väri näkyi mosaiikkimaisena puiden lehvästön lomassa. Ajattelin napata pari kuvaa värimaailmasta sitä myöhemmin kotona maalatakseni. Illalla hotellissa huomasin, että oli tullut otettua aika komeita kuvia, ihania värejä liikkeessä. Loppumatka menikin sitten värimaailmoja ikuistaessa – ja monta muutakin matkaa sen jälkeen.

Taideopiskelujen myötä olen yrittänyt löytää jotakin uutta maalaustaiteen tuomaa valokuviini ja lähtenyt abstraktin kuvan suuntaan värejä ja sommittelua tutkien. Toivon impressionismin värimaailman ja tunnelman tosituvan tässä sarjassa.

Teossarjan nimi kertoo minusta; kun herään aamulla on avautuva päivä minulle aina jonkin värinen. Jos päivä on punainen on vaatekaapista esim. löydyttävä punaista päälle pantavaa. Ja näitä kuvia katsellessa voi vaikka miettiä minkä värinen päivä on tänään, mitä se päivän luonteen laadusta kertookaan.

Ulla Hoikka; Revontulet

Pohjolan Portit, ”tuli tulta ajelee”, tulimyrsky, tulikettu, tulirepo, tulikko, loitsutulet, tulihehku, taivaan valkeat.

Sanonta ”Rakkaalla lapsella on monta nimeä” pitää paikkansa tässä asiassa.

Öisellä taivaalla revontulien vaimea kajastus näkyy noin pari tuntia. Viimeinen vaihe, taivaan peittämä värien ja valojen myrsky, jossa revontulet riehuvat noin kymmenen minuuttia, on vaikuttavin.
Kaukaisten loimotusten valokuvaaminen on vaikeaa, paitsi ammattilaiselle, sillä ne näkyvät vain pakkasella.

Asuessani koko ikäni Suomen Napapiirillä, Rovaniemellä, Joulupukin kotikaupungissa, olen nähnyt joka talvi revontulien loimotuksia ja ihaillut niiden loistoa, niissä on jotain maagista.
Niinpä sisäinen pakko ajoi minut tarttumaan väreihin. Valitsin pastelliliidut ja kangasvärit, sillä niiden valovoimaisuus on ylitse muiden materiaalien, ne sopivat parhaiten revontulien kuvaamiseen.

Revontulien viimeisen vaiheen hehkua olen tavoitellut näissä töissäni ja mielestäni olenkin onnistunut vangitsemaan valojen loiston paperille.

Tässä muutama kuva näyttelytilasta.

Takaisin Näyttelyt -sivulle